Ei ole kovin kauaa kun olin se ihminen joka pelkäsi. Pelkäsi olla yksin, pelkäsi olla lähellä toista, pelkäsi olla paikallaan, pelkäsi liikkua, pelkäsi melua ja pelkäsi hiljaisuutta.

Ei se vieläkään kaukana ole, se levottomuus joka on kuitenkin osa minua ikuisesti.

Mikä on siis muuttunut, joku sanoi että kun tarpeeks sattuu niin kaikkeen tottuu. Pelkäsinkö siis niin paljon että totuin pelkoon, että se kasvoi osaksi minua?

Nyt minä nautin niistä hetkistä, nautin kun elämä muuttuu ja muuttuu eikä mikään pysy paikallaan. Nautin että elämä on yhtä levoton kuin minun sydämenikin.

Ehkä minä vain pelkäsinkin olla oma itseni, olla levoton... yritin niin kiihkeästi rakentaa elämästäni sitä mitä kaikki muutkin halusivat sen olevan. Liian kiihkeästi. Unohdin itseni. Nyt kun viimein uskalsin päästää irti, olen onnellisempi kuin koskaan. Minulla on pieni perheeni, lapseni. Minulla on vuokra-asuntoni, minulla on opiskelupaikka ja irtisanoin itseni töistä... Tulevaisuus ei ole koskaan ollut niin avoin kun nyt. Nyt minä voin sanoa ;olen onnellinen, viimeinkin :)

Tämä blogi kuuluu uuteen elämääni, uuteen alkuun kuitenkaan unohtamatta mistä tulen.

Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa

Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta,
paljon
paljasta rohkeutta

Päästää lähelle,
sisälle,
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen

-Tommy Tabermann

 

Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa
myrskyä ja rauhaa
eivät löydä perille
kulkematta käsi kädessä
miten kaukana toisistaan
kulkevatkaan

- Tommy Tabermann

 

On mentävä
hirvittävän lähelle
toista ihmistä
hämärään huoneeseen
ilman yhtäkään asetta
ennen kuin voi kuulla
kuinka kauniisti vapaus laulaa

- Tommy Tabermann

 

Seison kuin pilvellä verrattoman autuaana.
Pilven reunat hehkuvat punaa. Se on aurinko.
Aurinko on minua suudellut. Niin ei suutele
mikään maan päällä.
Elääkö ikuisesti todistaen tätä hetkeä,
ah, ei, kohota luotisuoria säteitä myöten
lähemmäksi häntä.
Kerran
kehrään itseni aurinkoon kuin kärpänen
meripihkaan,
jälkimaailmalle ei siitä tule aarretta,
mutta minä olen ollut autuuden hehkuvassa uunissa.
Voi, sinä kruunu joka välkyt otsani ympärillä,
mitä he tietävätkään, kun he sinua katselevat?

 

Hymyilet,
aivan äkkiä,
niin kuin hymyillään
silloin kuin oikeasti hymyillään,
ilman syytä,
niin kuin sanotaan
Yksikään hymy ei synny syyttä.
Hymy on sielun ainoa tapa
olla hetken näkyvillä
niin ettemme menettäisi uskoamme
sen kaikkivoipaisuuteen.
Hymyilet
jotta minäkin
paljastaisin sinulle
oman sieluni.

- Tommy Tabermann

 

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.

- Tommy Tabermann

 

Minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua